Marjatta Vehkaojan pitämä puhe Ylistarossa 1999

Heikki Vehkaoja kansanedustajana

Viime eduskuntavaalien allamielessäni kävi, että jos joskus aion ottaa selvää mieheni isänisän Heikki Vehkaojan kansanedustajavaiheista, se on tehtävä nyt.  Omakin isänisäni Väinö Voionmaa oli ollut pitkään kansanedustajana, mutta hänen tekemisiään oli jo monipuolisesti tutkittu.  Pidin kiehtovana ajatuksena sitä, että isiemme isät maalaisliittolainen Heikki Vehkaoja ja sosialidemokraatti Väinö Voionmaa olivat istuneet Suomen eduskunnassa samoihin aikoihin.  Niin tai näin; punamullan väkevälle pohjalle uskalsin solmia avioliiton vuonna 1968 Heikki Vehkaojan pojanpojan, toisen Heikki Vehkaojan kanssa.

Eduskunnassa toimii erinomainen tietopalvelu, joka oli mahdollista valjastaa auttamaan Heikki Vehkaojan kansanedustajatoimintaa selvitettäessä.  Pian tehtävään ryhdyttyäni oivalsin, ettei varsinaiseen tutkimukseen ole mahdollisuutta käytettävissä olevan ajan puitteissa.  Tästä kannan tällä hetkellä huonoa omaatuntoa.

Pelkästään tutustuminen siihen, mitä Heikki Vehkaoja oli eduskunnassa puhunut 20 vuoden aikana, oli melkoinen tehtävä.  Päätin nopeasti tyytyä tähän perusmateriaaliin.  Tämän lisäksi haastattelin Heikki Vehkaojan sellaisia sukulaisia, jotka aikuisena tunsivat hänet.  Heille jokaiselle suurkiitos.  On jatkotyön asiakytkeä kansanedustaja Heikki Vehkaojan elämän­työ suurempiin yhteyksiin.

***

Maanviljelijä Heikki Vehkaoja syntyi Nurmossa 5.10.1889. Hän oli maalaisliiton kansanedus­taja kahteen otteeseen.  Ensimmäinen jakso osui vuosille 1924-39, toinen vuosille 1945-­48. Vuonna 1924 tullessaan ensi kertaa kansanedustajaksi Vehkaoja oli 35-vuotias.  Hän edusti valtiopäivillä Vaasan läänin pohjoista vaalipiiriä yhteensä 22 valtiopäivillä.

Alunperin Heikki Vehkaojan vanhemmasta Juho-veljestä (s. 1882) piti tulla poliitikko.  Hän kiersi maakuntaa työkseen perustamassa kirjanpitotiloja, ja oli tunnettu urheilu- ja nuo­risoseuraharrastustensa takia.  Vehkaojan veljekset napsivat palkintoja kilpailuissa kuin kilpailuissa.  Vuonna 1920 Juho kuitenkin kuoli umpisuolileikkaukseen.  Aikalaiset sanoivat Juhosta, että hänestä olisi tullut vaikka presidentti jos olisi saanut elää.

Politiikka oli tullut Juhon kautta Vehkaojan perhekunnalle tutuksi.  Oli syntynyt tahto olla rakentamassa nuorta Suomea.  Vehkaojien suku oli suuri, ja levittäytynyt vahvana Nurmoon ja Ylistaroon.  Pelkästään tällä sukulaisten verkostolla oli merkitystä vaalityön onnistumi­sen kannalta.

Perhepiirissä Juhon työn jatkajaksi "valittiin" nuorempi veli Heikki.  Hän oli Juho-veljensä tapaan mukana urheilu- ja nuorisoseurariennoissa.  Hiihto ja paini sekä suojeluskunnassa tapahtunut sotilasurheilu olivat Vehkaojan varsinaisia leipälajeja.  Heikki oli nuorena käynyt myös Vöyrin sotakoulun.

Nuorisoseurassa Heikki teki ahkerasti erilaisia merkkisuorituksia, mikä tarjosikin nuorelle miehelle monipuolisen väylän sivistää itseään.  Heikki rakasti myös tuuban soittoa.

Ihmisenä Heikki Vehkaojaa oli helppo lähestyä.  Tämä piirre hänessä säilyi myös kansanedustaja-aikana.  Heikki Vehkaoja avioitui vuonna 1911 ilmajokelaisen Impi Maria Rannan kanssa saaden seitsemän lasta.  Nuori pari jäi aluksi asumaan Heikki Vehkaojan isän vuokraamalle, valtion omistamalle Näykkilän tilalle.  Kun tila vuonna 1924 jaettiin, nuoret Vehkaojat päättivät ostaa oman tilan Ylistaron kirkonkylästä.  Tila ostettiin kokonaan velaksi.  Maa oli heikkoa ja hapanta, ja tarvitsi ojitusta ja suunnattomat määrät kalkkia. Lähdettiin nollasta.

Impi-emäntä oli ahkera puurtaja, joka ei sortunut myöhemminkään keekoilemaan, vaikka miehestä tuli kansanedustaja.  Aikalaistensa emäntien tapaan Impillä ei ollut paljon aikaa omiin harrastuksiin.  Seurakunnan ja maatalousnaisten toimintaan Impi kuitenkin osallistui.

Vehkaojat olivat kirkkoihmisiä, eivät kuitenkaan herännäisiä.  Evankelisuus tuli perheeseen Rannan suvun puolelta.  Kun perheen varallisuus kasvoi Heikki Vehkaojan kansanedustajuuden ansiosta, elämä jatkui entiseen vaatimattomaan tapaan.  Säästäväisen jokapäiväisen elämänta­van takana oli ajatus hankkia lisämaata liikenevillä varoilla.

Heikki Vehkaoja osallistui kansanedustajavuosinaankin kyntöhommiin, lapset kulkivat äkeen perässä.  Ojan kaivaminen kuului isännän tehtäviin.  Pohjanmaan ensimmäiset metsäojitukset tehtiin kuuleman mukaan juuri Vehkaojan tilalla.

Vehkaojan suvun kansanedustajajäsenestä jahänen perheestään tuli suvun keskipiste.  Mitään näyttäviä kokoontumisia ei kuitenkaan järjestetty sen paremmin juhannuksena kuin joulunakaan, vaan suku kokoontui Vehkaojalle lähinnä erilaisten perhetapahtumien ympärille.  Esimerkiksi juhannusta juhlittiin koko perheen voimalla tyypillisesti nuorisoseuran järjestä­missä tapahtumissa, joissa Heikki Vehkaojalla oli juhlapuhe tai hän soitti orkesterissa tuubaansa.  Perhepiirissä ei puhuttu politiikkaa.

Vaikka oman perheen elämä oli ulkoisilta puitteiltaan suhteellisen vaatimatonta, vieraanvarai­sia kyllä oltiin.  Kylään piipahtaville äänestäjille jamuulle väelle oli kahvipannu aina kuumana.  Vierailevat lapset pääsivät karkkilaatikolle.  Talon palkollisille maksettiin hyvää paikkaa, mistä syystä Vehkaojalle työhön pääsy oli omana aikanaan lottovoitto.

Heikki Vehkaoja hoiti vaalipiiriään kulkemalla ahkerasti erilaisissa tilaisuuksissa.  Pääasialli­sina kulkuvälineillä olivat juna japolkupyörä, joka oli usein pakattu junaan mukaan. Vaalien alla käynnit erilaisissa tilaisuuksissa luonnollisesti tihenivät.  Vasta sodan jälkeen Heikki Vehkaoja sai avuksi vaalikyyditystä.

Heikki Vehkaoja ei ilmeisesti juuri kirjoitellut lehtiin.  Hän oli sen sijaan erittäin sujuva ja mukaansa tempaava puhuja.  Hän muotoili puhuttavansa vapaasti.  Vaalipiirin asukkaat pitivät Vehkaojan suurimpana saavutuksena Mäyry-Veneskoski-tien rakentamista.  Näin siitä huolimatta, ettei asia ole tullut esille eduskunnan pöytäkirjoista.  Tie palveli erityisesti metsäpuutavaran ajoa maailmalle.

                                                            ***

Heikki Vehkaoja oli maanviljelyn ohella toiminut vaalipiirinsä maalaisliiton piirisihteerinä, maalaisliiton keskushallituksen jäsenenä sekä vaalipiirinsä piiritoimikunnan puheenjohtaja.  Aktiivinen toiminta oman puolueen piirissä turvasi menestyksen pitkien listojen vaaleissa.

Vehkaoja oli joitakin aikoja Ylistaron kunnanvaltuuston puheenjohtaja.  Vehkaoja toimi myös Ylistaron kansanhuollon johtajana ja kansanhuollon tarkkailijana vuodesta 1941.  Hän kuului osuuskunta Itikan hallintoneuvostoon ja oli Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran asutus­toimikunnan jäsen ja puheenjohtaja.

Vehkaojan tärkeimmät valiokunnat eduskunnassa olivat puolustusvaliokunta ja suuri valiokun­ta. Tämän lisäksi hän ehti olla jäsenenä myös lakivaliokunnassa, talousvaliokunnassa, valtion­varainvaliokunnassa, ja valitsijamiehissä.  Hän toimi myös sotasyyllisyysoikeuden jäsenenä.

***

Suomen itsenäisyyden alkuajan eduskunnat olivat lyhytikäisiä.  Vehkaoja tuli 21 vuoden aikana valituksi seitsemissä vaaleissa eduskuntaan, nimittäin vuosina 1924,1927,1929,1930,1933, 1936 ja 1945.  Niin sanottuun pitkään parlamenttiin 1939-45 Vehkaoja ei päässyt.  Vuonna 1945 Vehkaoja oli vielä ehdolla ja tuli valituksi. Jäädessään "eläkkeelle" eduskunnasta Vehkaoja oli 60-vuotias. 

Vehkaoja sai elää kansanedustajakautensa jälkeen vielä runsaat kuusi vuotta.  Hänen viimeiset vuotensa kuluivat kotipiirissä ja paikallisen vaikuttamisen kuvioissa, joskin jo jäähdytellen.  Arkisissa politiikan puheissa Heikki Vehkaojaa muistettiin vielä 1970-luvulla eli parikymmentä vuotta kuolemansa jälkeen.

                                                            ***

Hallitukset olivat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta lyhytikäisiä vähemmistöhallituksia.  Eduskuntavaalien jälkeen vanha hallitus saattoi jatkaa työtään.  Hallitukset kaatuivat nykyisen katsannon mukaan useimmiten melko vähäisiin kysymyksiin.

Valtiopäivät olivat Vehkaojan aikaan  keskeytyksessä usein pitkiäkin aikoja.  Taukojen aikana Vehkaoja oli vapaa jatkamaan työtään viljelystilallaan ja paikallispolitiikan piirissä.

Vehkaoja oli eduskunnan pöytäkirjojen perusteella puhujana aktiivisimmillaan 1924-26 ja 1932-35.  Vehkaojalle oli tyypillistä, että hän otti kantaa asioihin vertailemalla oloja maaseudun ja kaupunkien välillä tai maan eri osien välillä.  Hän käytti puheenvuoroissaan hyödyksi omia

kokemuksiaan maanviljelijänä.  Hänen poikkeuksellisen hyvä asiantuntemuksensa tuli esiin myös asutusta ja säännöstelytaloutta koskeneissa kysymyksissä.  Näissä asioissa hän hyödynsi puolestaan asutustoimikunnan puheenjohtajana ja kansanhuollon johtajana saatua osaamis­taan.

Vehkaojaa kiinnostivat lisäksi mm. suojeluskunnan kehittämiseen ja rahoittamiseen, rautatei­hin sekä virkamiesten ja kansanedustajien asemaan liittyneet kysymykset.  Vehkaoja käytti lähes poikkeuksetta vuosittain puheenvuoroja myös valtion budjetista ja viljan tullimaksuis­ta. Vaikka hän ei käyttänyt nykyisen käytännön näkökulmasta puheenvuoroja runsaasti, kuului hän kuitenkin oman aikansa eduskuntien aktiivisiin puhujiin.

On ilmiselvää, että Vehkaoja ei kirjoittanut ennalta puheittensa tekstejä.  Hän oli puhujana luonnonlahjakkuus.  Puheissa näkyy jo ensimmäisinä edustajavuosina hämmästyttävä rutiini. Varsinkin ensimmäisinä edustajavuosinaan Vehkaoja pyrki käyttämään salin ensimmäisen puheenvuoron. Tämä oli taktisesti ja psykologisesti taitava veto.  Kansanedustajavuosiensa karttuessa Vehkaojan puheenvuorot pitenivät, ja puheiden aihepii­rit laajenivat. Vehkaojan puheissa oli joskus huumoria ja paatostakin. Joskus hän piti puheita myös silkasta politikoinnin ilosta.

Maalaisliiton kansanedustajana Vehkaoja näki kommunistit ja sosialidemokraatit poliittisena päävastustajina. Hänen asenteensa sosialidemokraatteihin lientyi vasta 1937 kun maalaisliit­to ja sosialidemokraatit olivat samassa hallituksessa.  Vehkaoja oli sosiaalisiin uudistuksiin nähden varauksellinen. Tämä tuli esille esimerkiksi silloin kun Manner-Euroopasta tuttua vakuutusjärjestelmää tuotiin Suomeen.  Suoraan verorahoista maksettavat etuudet olisivat olleet maanviljelysväestölle edullisempi vaihtoehto, arveli Vehkaoja.

***

Heikki Vehkaojan arvomaailma välittyi hyvin hänen eduskuntapuheistaan.  Hänelle tärkeitä arvoja olivat mm. isänmaa, perinteet ja oikeudenmukaisuus.  Oikeudenmukaisuudesta

jokaisella on tietysti oman kokemusmaailmansa värittämä käsitys. Vehkaojalla itsellään oli korkea moraali.  Sen vaikutelman saa, että hän eli kuin opetti.

Vehkaoja oli sivistynyt mies. Elämänkokemus muovasi hänestä viisaan miehen, joka nautti yleistä arvonantoa.  Hän ei ollut päässyt paljon kouluja käymään, vaan hankki tietonsa muuta kautta.  Hän oli myös utelias ja valmis kokeilemaan varsinkin maa-ja metsätalouden piirissä uusia keinoja.

Vehkaoja ei kaihtanut puhua eduskunnassa tuntemiensa esimerkkien kautta asioista.  Hän ymmärsi, että isänmaallamme on monet kasvot.  Toisenlaisten olojen tuntemus kuin missä itse oli elänyt, ei ollut noihin aikoihin helppoa.  Maailmanpolitiikan tuulahduksista ei myöskään ollut aina helppo olla jyvällä.  Kansanedustajana oli silti oltava valmis ottamaan kantaa asioihin.  Monesti Vehkaoja taipui valitsemaan vaihtoehdoista sen, mikä oli lähinnä hänen omaa koke­muspiiriään.  Hän lienee ollut omiensa joukossa konservatiivisen siiven mies. Tällainen ajatus jää päällimmäiseksi, vaikka asiaa pyrkisi arvioimaan tuon ajan näkökulmasta. 

***

Heikki Vehkaojan ensimmäinen valtiomiesteko osui  oopperakysymykseen !! Hän käytti aiheesta vuonna 1924 puheenvuoron, jossa hän selkeästi vastusti oopperalle myönnettäviä määrärahoja seuraavaan tapaan: "... niin minä pidän sopimattomana, että me tällä kertaa ryhdymme yksin oopperalle myöntämään avustuksia... Pitäisin oikeudenmukaisena, että ne, jotka nauttivat siitä lystistä, myös maksavat sen... ottaen huomioon vielä tämän raskaan Suomen maataloudellisen aseman ja ne ahtaat olot... minä siis yhdyn ensimmäiseen vastalau­seeseen, joka kieltää tämän apurahan myöntämisen."

Oopperamäärärahojen vastustamisesta tuli Vehkaojalle nähtävästi periaatteellinen kysymys, sillä hän palasi puhumaan aiheesta useana seuraavana vuonna laajentaen niiden syiden luette­loa, joiden vuoksi avustusta pitää vastustaa.  Heikki Vehkaojaa ynnä muita samanmielisiä kylvetettiin oopperakeskusteluissa oikein kunnolla.  Vehkaoja puolustautuu mm. sanomalla, että  ”… sellainen sivistys, jota rahan voimalla täytyy pystyssä pitää, ei se ole ensiluokkaista."

Vehkaoja puhuu taidekokemuksista yllättävästi myös minä-muodossa. Tiedossa ei ole, että hän olisi kulttuuririennoissa juuri käynyt. " ... Ainakin minä olen sitä mieltä, että silloin kun minä taidelaitoksiin menen, niin maksan silloin vähän korkeammankin hinnan pääsylipusta, ettei tarvitse verottaa sellaisia henkilöitä, jotka eivät koskaan näitä laitoksia tarvitse, eivätkä ole niin hyvässä asemassa, että voisivat tällaiseen laitokseen varojansa uhrata..".

***

Kansakoululaitoksen kustannukset ovat eduskunnassa esillä moneen otteeseen.  Vuonna 1926 keskusteltiin säästöjen saavuttamiseksi ns. supistetusta kansakoulusta.  Vuonna 1931 hallitus antaa esityksen supistetun kansakoulun yleistämisestä.  Vehkaoja ei epäillyt, että supistettu kansakoulu tuottaisi vähemmän tietäviä kansalaisia kuin täydellinen koulu.  Sivistysvaliokunta lausui, että esitys oli pitkä taka-askel maamme kouluoloissa.

Vehkaoja puolsi supistettua kansakoulua maaseudun näkökulmasta seuraavasti."… Sellaisilla pienviljelysseuduilla, joita maassamme on paljon, joissa juuri kouluikäiset lapset syksyisin tarvittaisiin karjankaitsijoina sekä monessa muussa pienemmässä tehtävässä, sellaisissa seuduissa on melkein mahdotonta aloittaa kansakoulua aikana, jona nykyinen laki sen määrää.  Ja siitäpä johtuukin, että tavattoman suuri joukko oppilaita säännöllisesti joka vuosi jää koulun alkaessa koulusta pois.  On osoittautunut, että johtokunnatkin ovat voimattomia tässä... lapsi nykyisen koulumuodon aikana joutuu kylmässä, pyryssä ja pakkasessa kaiket talvet kulkemaan varsin pitkiäkin matkoja, se ei ole tällaisille lapsentaimille terveydellisestikään mitään suotavaa... Silloin saisivat alakansakoulun lapset käydä syksyllä ja keväällä koulua ja siinä säästettäisiin myöskin kustannuksia..." .

Kansakoulun oppikirjat oltiin samassa yhteydessä tekemässä maksullisiksi.  Tätä Vehkaoja vastusti sillä perusteella, että kysymys oli oppivelvollisuudesta.  Kouluhallituksen oli Vehkaojan mielestä kuitenkin huolehdittava siitä, ettei oppikirjoja uusittu turhan takia.

***

Tullimaksuja koskevissa keskusteluissa Vehkaoja ottaa säännönmukaisesti esille viljan tuontitullit.  Hänen mielestään kotimainen maatalous tarvitsee suojaa ulkomaista kilpailua vastaan, josta syystä viljan tuontitullit on pidettävä korkealla tasolla.  Hän yhdistää kysy­myksen myös työllisyyteen ja huoltovarmuuteen, ja toteaa: "Kun maanviljelijä voi hyvin, niin työmieskin voi hyvin" (1929).  Vehkaoja laajentaa näkökulmaansa vaatien työllisyyssyistä myös kivihiilen tuontitulleihin korotuksia.

Suhtautumisesta tullimaksuihin tulee vuosien kuluessa jatkuvaa poliittista vääntöä.  Vasemmis­to oli kannattanut viljatullien alentamista, oikeisto niiden korottamista.  Vasta vuonna 1938 valtiopäivillä tulee esille tullilain vakinaistaminen.  Uuden punamullan hengessä esitettiin nyt alennuksia myös joidenkin teollisuustuotteiden tulleihin.  Ja Vehkaoja on tyytyväinen.

***

Vehkaoja käytti lukuisia puheenvuoroja virkamiesten asemasta.  Vuonna 1926 hän replikoi budjettipuheenvuoronsa yhteydessä seuraavaan tapaan: ”... Meillä ovat virkamiesten palkkojen järjestely ja korotukset ovat olleet päiväjärjestyksessä aina siitä asti, kun maamme on saanut itsenäisyyden ... minulla on se käsitys, että virkamiespiireissä, varsinkin suurpalkkaisissa, eletään niin ylellisesti, että palkka aina jää pieneksi, olipa se miten paljon tahansa... Talousarvion mukaan tekevät virkamiesmenot noin 1/3 kaikista menoista..."

Seuraavaksi edustaja Vehkaoja käy perusteellisesti läpi hallituksen esityksen virkamiesp­alkankorotusten yksityiskohtia.  Vehkaoja ei ole tyytyväinen palkankorotusten jakoperusteisiin, jotka selvästi suosivat jo ennestään korkeita palkkoja saaviaJopa prosenttiset palkankoro­tukset ovat suurimmat korkeammissa paikkaluokissa.  Vehkaoja evästää valtionvarainvaliokun­taa toivomalla, että "paikkoja ei missään tapauksessa korotettaisi ainakaan sellaisille virka­miehille joiden paikka on 30,000 mk ja siitä yli."

Vuonna 1929 käsiteltäessä jälleen virkamiesten paikkoja, Vehkaojan pitkän puheen kohokohta kuuluu seuraavasti: "... Tutustukaa enempi kansan elämään, niin te tulette huomaamaan, etteivät kymmenettuhannet, vaan sadattuhannet ovat ne perheet, jotka maaseudulla kituvat puutteellisen elämän ja toimeentulon tähden.  Eikä se puute ole tilapäistä, se on kaukaa vuosisatojen takaa ja sukupolvesta toiseen jatkunut hyvienkin vuosien aikana... Hallitukselle ja virastopäälliköille erikoisesti ... tutustukaa kansaan... Minua eivät ainakaan lakkouhat pelota ... Minä ilmoitan, että tulen äänestämään ehdotettuja määrärahoja vastaan."

***

Eduskunnassa oli 1927 käsiteltävänä ehdotus suojeluskuntalaiksi. Lain tarkoituksena oli saattaa suojeluskunnat vakinaiselle kannalle.  Asia oli Heikki Vehkaojalle ilmeisesti henkilökoh­taisestikin erittäin tärkeä, koska hän käytti sen tiimoilta yhden pisimmistä puheistaan eduskunnassa.

Hän kehui puheessaan, että vakinaistamalla suojeluskunnat voidaan saavuttaa säästöjä puolustusmenojen pääluokassa, ja että "... kyseessä on armeijan osa, joka on parhaita, mitä armeijassamme voi olla ..."

Vuonna 1932 Vehkaoja käytti pitkiä puheenvuoroja asevelvollisuuslain muutosesityksestä, jossa mm. suojeluskunnan aluejärjestelmä liitettiin puolustuksen rungon osaksi.  Esitys ei miellyttänyt vasemmiston edustajia, jossa ennakkoluulot suojeluskuntalaisia kohtaan olivat edelleen vahvat.  Vehkaoja ei puolustanut niitä suojeluskuntalaista, jotka olivat osallistuneet Mäntsälän kapinan taltuttamiseen.

Keskustelun kuluessa tuli esille, että Vehkaoja ja hänen poikansa kuuluvat suojeluskuntaan.  Vehkaojan toteaa, että " ... vasemmiston pitäisi olla tyytyväinen siihen, että meillä on sellaisia poikia, jotka vapaaehtoisesti puolustavat maatamme, ja siis vasemmistokin saa elää turvallise­na sentähden, että meillä on vapaaehtoinen järjestö maata puolustamassa, jos tarve vaatii...”

***

Vuoden 1928 valtiopäivillä käsitellään keskuspoliisin asemaa.  Taustalla oli kommunistien kevätkesällä tapahtuneet pidätykset ja Turun hovioikeuden tuomio.  Keskuspoliisin toimintaa tapahtumissa oli sekä kiitelty että moitittu.  Poliisia oli epäilty jopa kuulusteltavien rääk­käyksestä.

Vehkaoja oli sitä mieltä, että kommunistien poru oli ollut aivan turhaa, sillä kertyneet todisteet maanpetoksellisista toimista olivat osoittautuneet riittäviksi.

Välittömästi Vehkaojan jälkeen samasta aiheesta käytti puheenvuoron sosialidemokraattien kansanedustaja, isoisäni Väinö Voionmaa.  Hän kääntää puheen rikollisuuden yleisiin syihin, kuten asuntokurjuuteen.  Toisena väkivaltaa ylläpitävänä seikkana Voionmaa mainitsee aseitten pidon.

***

Vehkaoja ei käyttänyt puheenvuoroa vuoden 1929 toisilla valtiopäivillä kun käsiteltiin ns. kommunistilakia.  Sen sijaan vuonna 1930 kun käsitellään valtakunnan hallintoa, Vehkaoja

puhuu lapuanliikkeestä seuraavaan tapaan. ”Se on isänmaallisista vaikutteista lähtöisin..." Vehkaoja piti kommunistien toimintaa maanpetoksellisena ja näki, että kommunistit häpäisevät ja pilkkaavat uskontoa.  ”…Ei ole siis ihme, että Lapuan miehet ovat nousseet taistelemaan tätä kommunismin myrkkyä vastaan..."

Vehkaoja kuitenkin haki tasapuolisuutta, josta syystä hän yhtyi sosialidemokraattien edustajan Väinö Voionmaan vaatimukseen siitä, että laillisuudet lopettaviin ratkaisuihin tulisi saada laaja poliittinen pohja.

***

Heikki Vehkaoja teki useita aloitteita kohentaakseen alueen rautatieoloja.  Maassamme tehtiin laajempaakin suunnitelmaa uudeksi rautatieverkoksi, mikä innoitti kansanedustajia aloitteellisuuteen.  Vehkaoja piti poikittaisrataa tärkeämpänä kuin pitkittäisratoja.  Hän puolusti omia ratalinjausehdotuksiaan mm. soran saannilla tienrakennustöihin sekä Oulun radan rakennustyöhön.

Vuonna 1925 Vehkaoja ehdottaa rataa välille Isokyrö-Laihia-Jurva-Teuva.  Vuosina 1929-30 hän ehdottaa rataa välille Vaasa-Härmä-Kuopio-Outokumpu.  Vuonna 1932 hän ehdottaa rataa välille Vaasa-Härmä-Lappajärvi.  Tällä kertaa hän oli tehnyt paljon esitöitä, sillä hän oli hankkinut alueen kunnilta sitoumuksia, joilla ne suostuivat vastaamaan hankkeen osarahoituk­sesta.  Vuosina 1935-36 Vehkaoja ehdottaa rautatien rakentamista Kaupista Ylihärmän kautta Kaurajärven kankaalle.  Vuonna 1945 hän ehdottaa taas rakennettavaksi Vaasan-Härmän rataa.

Ylistarolaisia lämmittänee muistella sitä, että Heikki Vehkaoja yritti hankkia maamieskoulun pitäjään.  Vuonna 1946 hän teki eduskunta-aloitteen koulun perustamisesta Ruuskalan sotilasvirkatalon maille, koska se muutoin olisi joutunut asutustarkoituksiin.  Hanke olisi edellyttänyt lisärakentamista tilalla. Kun lisäinvestointi torjuttiin Vehkaoja keksi vuonna 1947 ehdottaa koulun saamiseksi lisärahaa Ruuskalan käyttökustannuksiin.  Ajatuksena oli saada maamieskoulu käyntiin pienten askelten politiikalla eli aluksi lyhytkursseja pitämällä.

***

Edellä oli pieni kokoelma poimintoja kansanedustaja Heikki Vehkaojan puheista eduskunnassa.  Poisjääneessä materiaalissa olisi ollut vähintään yhtä kiinnostavia esimerkkejä.  Toivon, että olen kyennyt välittämään teille edes vaatimattomia välähdyksiä siitä, miten ylistarolainen kansanmies hoiti kansanedustajatyötään Helsingissä itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä.

Kansanedustaja
Marjatta Vehkaoja
31.7.1999      Vehkaojan sukuseuran kokouksessa Ylistarossa

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

16.02 | 19:46
YHTEYSTIEDOT on saanut 2
21.01 | 17:56
VALOKUVIA on saanut 2
20.08 | 00:14
UUSI SUKUKIRJA on saanut 3
07.02 | 21:07
VALOKUVIA on saanut 1
Tykkäät tästä sivusta